Pages

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

MALJA KEVÄÄLLE, KODILLE JA UUSILLE TUULILLE

yhteistyössä Nicolas Feuillatte

Kevät, mikä otollinen aika hauskanpitoon ja juhlimiseen. Vappu odottelee jo ihan kulman takana, eikä lakkiaispäiväänkään enää mikään mahdoton matka ole. Kevät jo toki itsessäänkin on juhlan arvoinen asia; talven väistymistä ja kesäkauden alkua on mukava juhlistaa jo ilman sen kummempia syitäkään.

Perinteisten kevään juhlien lisäksi meillä on tänä keväänä myös muutama erityinen syy juhlaan. Perjantaina teimme vihdoin viralliset kaupat talostamme ja tämä jos mikä oli maljannoston paikka. Nyt se on virallista, kesäkuun alussa muutamme muualle ja talo saa uudet asukkaat! Niin jännää, joskin toki samalla myös hiukan haikeaa. Eteenpäin on kuitenkin aina hyvä mennä.

Viikonloppuna halusimme hiukan juhlistaa tätä pientä merkkipaaluamme. Blogiyhteistyön myötä sain testattavaksi Nicolas Feuillatten upeita samppanjoita, eikä yhteistyö olisi voinut parempaan saumaan osua: tällainen juhla vaatii kyytipojakseen ehdottomasti samppanjaa! Laitoin samppanjat hyvissä ajoin kylmenemään ja katoin illaksi tarjolle pientä naposteltavaa, näiden eväiden myötä meidän pieni juhlahetkemme oli valmis.


Testattavaksi saamani samppanjalaatu oli Nicolas Feuillatten Brut Chardonnay 2006 -vuosikertasamppanjaa. Vuosi 2006 oli kuulemma erityisen hyvä samppanjavuosi ja oikein hyvältä tämä samppanja maistuikin; sen maku oli mukavan kuiva, mutta kuitenkin tosi raikas ja kevyt. Itse en tykkää liian hapokkaista tai erittäin kuivista kuohuvista, tässä maku oli juuri sopivassa balanssissa. Mainio valinta aperitiiviksi tai kevyiden herkkujen pariksi!

Feuillatten Brut Chardonnay-samppanja on nimensä mukaisesti valmistettu ainoastaan Chardonnay-rypäleestä. Se kuuluu Alkon perusvalikoimaan ja hintaa pullolla on 45,90 €. Ei siis ollenkaan hullumpi hinta laadukkaasta vuosikertasamppanjasta! Samppiksen mukana tulee kaunis kultainen lahjapaketti, jonka myötä tuote toimii myös kauniina viemisenä ja lahjana. Ja tokihan kaunis paketti tuo kivan ylellistä tuntua myös omiin juhlahetkiin. Tässäkin tuotteessa pakkauksella on minulle suuri merkitys; onhan se ihan eri juttu ottaa viini esille ylellisen upeasta paketista. Taas yksi pieni, mutta tunnelmaa rutkasti nostattava asia.


Tykkään juoda kuohuvat kapean kuohuviinilasin sijaan leveistä maljoista, minusta niissä on jotain ihanaa menneen maailman tuntua. Muistelisin itse asiassa lukeneenikin joskus jostakin, että kuplivia kannattaa kokeilla tarjota kapean huilulasin sijaan vähän leveämmästä lasista, näin viinin aromit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Itse en ole viiniasiantuntija enkä osaa sanoa tästä sen enempää, minä valitsen leveän maljan lähinnä sen tuoman kivan fiiliksen vuoksi.


Tarjolle laitoin muutamaa erilaista juustoa, keksejä ja hilloja. Mieleni teki myös marjoja ja kevään ensimmäisiä mansikoita; niitä ei tällä kertaa kaupasta löytynyt, mutta mansikoiden sijaan bongasin hyllyiltä paketillisen karhunvatukoita. Hyviä olivat nekin.


Hetken mielijohteesta nappasin kaupasta myös eksoottiselta kuulostavaa ruusunterälehtihilloa, makean ruusuinen hillo olikin aika ihana pari elegantin kuivalle ja raikkaalle samppanjalle. Maku toimi hyvin myös kovien goudatyyppisten juustojen kera. Tätä täytyy kokeilla toistekin, ja juurikin raikkaan kuplajuoman parina.


Champagne is for fun! Näin kuuluu Nicolas Feuillatten motto ja tottahan se on, samppanja kuuluu hauskanpitoon ja elämän pieniin ja suuriin juhliin. Itse ostan samppanjaa aika harvoin, säästän usein tämän hienon juoman jonkin erityisen tilaisuuden yhteyteen kohottamaan tunnelmaa vielä astetta erityisemmäksi. Miksei samppanjaa voisi kuitenkin nauttia joskus myös keskellä arkea ja tuoda näin vähän fiilistä ja tunnelmaa niihin tavallisempiinkin hetkiin.

Kaiken kaikkiaan tämä samppis oli oikein mahtava löytö - luulen, että tätä tulee ostettua vielä monesti. Ensi viikon vappuhulinoihin tämä ainakin olisi melko nappi valinta. Ja saattaapi olla, että lähiviikkoina kilistellään uudemman kerran vähän samantyyppisten juhlienkin tiimoilta... 

Tässä yhteydessä haluan vinkata vielä Viikon viini -sivustosta, josta löytyy hyviä viinivinkkejä ja juttulinkkejä aiheeseen liittyen. Eli kurkatkaapa sinne mikäli kaipaatte lisävinkkejä vaikkapa vapun tai muiden kevään juhlien tarjoiluihin.

Kuplivaa kevätaikaa!


This weekend we had a lot to celebrate: now it´s official, our house is sold and we are going to move away at the end of May! We are so excited about this and have already made plenty of new plans, will surely tell more about them later as everything is assured.

But first it´s time to have a toast for this old home and the times we have spent here. And what would be better way to celebrate the apartment deal than testing brilliant champagnes of Nicolas Feuillatte. Highly recommended for everyone who wants to have that little extra something to the party.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

OLIIVIPUU | OLIVE TREE


Olen kieltänyt itseltäni kaikki sisustusostokset lähestyvän muuton vuoksi, mutta tätä oliivipuuta en voinut kielloistani huolimatta vastustaa. Näppärä pöytäkokoinen puu löytyi Piia Jaalalta ja ihastutti heti ensi näkemältä, eipä siinä auttanut muu kuin napata puu mukaan matkaan. Onneksi kompaktin kokoinen kasvi ei sentään vie muuttokuormassa juuri tilaa, iloa ja piristystä se tuo puolestaan tämänkin edestä.

Oliivipuu löysi paikkansa yläkerran aulasta, jonka oleskelupuoli on jäänyt harmittavan vähälle käytölle. Nyt otin vahingon takaisin kahvittelemalla ja loikoilemalla tovin patjan päällä. Jännä oikeastaan, miksei tuolla ole tullut vietettyä enemmän aikaa, paikkahan on mitä mukavin rentoon oleskeluun. Tämän viikonlopun agendana voisikin olla patjalla loikoilu inspiroivien sisustuslehtien kera...

Loikoilu jääköön kuitenkin huomseksi, sillä tänään täällä on pientä juhlahumua ilmassa. Palaillaan näihin tunnelmiin vielä hieman tuonnempana, nyt toivottelen kivaa viikonloppua teille!

My new little olive tree. The size of the tree is just perfect, it fits well on the table - or in my case under the shallow roof.

torstai 23. huhtikuuta 2015

ARTEK NEWS

kuvat Artek

Heippa ja pahoittelut pienestä radiohiljaisuudesta. Täällä on nyt monta rautaa tulessa ja tästä johtuen blogi saattaa päivittyä nyt muutaman viikon vähän hitaampaa tahtia. Pian voin kertoa teillekin, mitä jännää on luvassa; tosin saatattekin arvata jo tästä, että asuntokauppojahan täällä nyt hierotaan.

Meillä oli eilen töissä pienet Artek-kekkerit, joissa esiteltiin merkin vastikään lanseerattuja uutuuksia. Bouroullecin veljesten Kaari-sarja julkaistiin jo alkuvuodesta, ja se onkin näkynyt jo paljon medioissa. Omaan silmään sarjan kalusteissa vahvasti esillä oleva taivutettu metalli tuntuu vähän levottomalta, mutta tuo kevyt seinäkiinnitteinen pöytä on tarpeeksi yksinkertainen - ja täten oikein kaunis. Klassisen tarjoiluvaunun tumma uutuussävytys puolestaan iskee aika kovaa, tuossapa monikäyttöinen kaluste, joka taipuu niin sohvapöydäksi kuin sivutasoksikin. 

Uutuuksiin lukeutuu myös tuo valaisin, joka on itse asiassa tutun Tapio Wirkkalan lampun ympärille tehty varjostin. Lasisen varjostimen myötä valaisimen lookki muuttuu taas vähän eri suuntaan, tykkään kyllä tästä(kin) versiosta kovasti.

Ihan kivoja juttuja siis tulossa, on mukava nähdä, kuinka Artek vahvasta perinteikkyydestään huolimatta myös uusiutuu ja on mukana ajassa. Mitäs te tykkäätte näistä uutuuksista?

Some news from Artek. I especially like that new-coloured classic tea trolley and Tapio Wirkkala´s lamp with a new glass shader. Thes are simple and timeless choices indeed.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

KUKKAPÖYTÄ | PLANTS


Kasvihuuma sen kun kasvaa samaa tahtia pihapuiden silmujen kanssa. Talven jäljiltä nuutuneet viherkasvinikin ovat piristyneet valon myötä ihan silmissä, ja pukkaavat nyt kovasti uutta kasvustoa.

Virittelin eteiseen pienen kukkapöydän vanhasta penkistä, jotta kasvien maksimaalinen valonsaanti olisi taattu. Eteisen ikkunasta ne saavat juuri tarpeeksi valoa ja isomman kasvirykelmän myötä viherenergian määräkin tuntuu triplaantuvan. Vihreät kasvit ovat yhdessä aika näyttäväkin sisustuselementti, tosin tätä ollakseen tämä minun versioni kaipaisi vielä vähän lisää runsautta...

Olen pannut merkille, että viherkasvitrendin myötä kaikenlaisia kukkapöytiä ja -telineitä on ilmestynyt viime vuosina aika paljon markkinoille, liekö tämä vanha suosikki palaamassa takaisin joka kodin sisustukseen. Esimerkiksi tämä Menun ruukkuteline olisi aika kiva niin sisällä kuin ulkonakin. Toinen kiva tuote on Kekkilän ruukkuportaat ja saman sarjan taimihylly, näitä olen ihastellut jo tuotteiden lanseeraamisesta saakka.

Sytyttekö te kukkapöydille ja vastaaville?

Craving for green.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

VINTAGE STRING


Alakerran String-hyllymme vilahtelee kuvissani aina silloin tällöin, mutta tämä yläkerran yksilö on jäänyt vähän vähemmälle kuvaamiselle. Ihan suotta, sillä näistä kahdesta hyllystä arvostan ehdottomasti enemmän tätä vanhaa vintage-Stringiä. Tuskinpa olisin uutta samanmoista ostanutkaan, mikäli tämä olisi ollut jo entuudestaan plakkarissa, mutta siinä vaiheessa kun tämä löytyi, oli alakerran uustuotanto-String jo tukevasti seinässä. Niinpä näitä hyllyjä on meillä sattuman kautta nyt tuplat.

Tämä vintage-String löytyi sieltä mistä monet muutkin meidän vanhat tavarat, eli vanhempieni ehtymättömistä varastoista. Tarkemmin ottaen heidän autotallistaan, jossa se oli ollut maalipurkkien peittämänä jo useammat vuosikymmenet. Hylly oli maastoutunut niin tehokkaasti kaiken autotalliroinan sekaan, etten ollut itsekään sitä sieltä aiemmin bongannut. Jokunen vuosi sitten iskin lopulta silmäni hyllyyn ja se sai lähteä siltä istumalta mukaani. Hioin ja maalasin metalliritilät mustaksi, hyllyille levitin (muistaakseni) ruskeaa öljyvahaa. Ihan kelpo hylly siitä tuli, vaikka hyllylevyt vähän läikikkäiksi jäivätkin. Itselle kuitenkin paljon arvokkaampi kuin uusi vastaava.


Lähestyvän muuton myötä olen miettinyt viime aikoina aika paljon materiaa ja omistamista. Usein muuton yhteydessä tulee tehtyä jonkinlaista karsintaa ja luulen, että tälläkin kertaa mukaan kannettavaa tavaramäärää tulee harkittua vähän tarkemmin. Lisäksi seuraavat asukkaat ovat toivoneet, että jättäisimme joitakin kalusteitamme heille, omien tavaroiden merkitystä on siis saanut pohtia tätäkin kautta. 

Hetken mietittyäni huomasin, ettei meillä oikeastaan ole kovin montaa asiaa, joista en voisi luopua. Nämä asiat ovat lähes poikkeuksetta vanhoja, kuten juuri tämä hylly, puiset senkit tai eteisen seinänaulakko. Uutena ostetuista tavaroista oikeastaan vain sohvapöytää ja Mehiläispesä-valaisinta en suostuisi myymään, kaikista muista olisin valmis neuvottelemaan. 

Loppujen lopuksi en siis ole kovin kiinni tavaroissani, vaikkakin hankin kalusteita useimmiten sillä perusteella, että ne ovat ajattomia ja kestävät omassa käytössä pitkään. En silti koe, että minun tarvitsisi jemmata ikuisesti kaikkea ostamaani; tavaran voi laittaa myös eteenpäin, jos se on itseä enemmän iloksi ja hyödyksi toiselle. Kertakäyttökulttuuria vastaan olen ehdottomasti, mutta tavaran kierrättäminen eteenpäin on välillä ihan virkistävääkin. Tunnearvoa omaavia kalusteita voi olla hankala korvata, mutta muuten kaikki on loppujen lopuksi vain materiaa.

Kuinkas siellä, löytyykö teiltä kalusteita, joista ette luopuisi?
 
My vintage String shelf found from my parents´ garage.